tiistai 15. toukokuuta 2018

HOHHOIJAA

"– Näen suomalaisten miesten hiljaisuuden taustalla sata vuotta historiaa. Menneisyytemme on sisältänyt tragediaa tragedian perään. Ensin koettiin sisällissota, sitten talvi- ja jatkosota ja evakkoajat, Sinkkonen kertoi Oululainen Reissumiehen järjestämässä Hyvä mies -lyhytelokuvan lanseeraustilaisuudessa Helsingissä." (Me Naiset)

Haluaisin kuulla miesten vaitonaisuudesta edes kerran jonkin muun selityksen. Ihan vaikka vaihtelun vuoksi. Erityisen vaivaannuttavaa oli, kun koulusurmia alettiin perustella sotahistoriallamme. Joskus tuntuu, että historiamme kärsimyksistä tunnetaan sairasta ylpeyttä, uhriutta, joka siirretään tarvittaessa aina vain uuteen yhteyteen. Alkavatko äitiemme ja isiemme sodat jo häiritä nykypolvien julmuuksien ymmärtämistä?

Sitä paitsi kyllä sitä on sodittu paljon muuallakin. 




torstai 10. toukokuuta 2018

RIISTOA, OMIMISTA JA HÖLMÖÄ HYVÄNTAHTOISUUTTA (lisätty hesarilinkki)

 "Emme koskaan löydä asian (inhimillisen, biologisen tai jopa fysikaalisen ilmiön) mieltä, ellemme tiedä, mikä voima on ominut sen itselleen, käyttää sitä hyväkseen, on vallannut sen tai ilmaisee siinä itseään." Gilles Deleuze teoksessa Nietzsche ja filosofia.



1
Taiteesta ja muustakin kirjoittavan on tärkeää ja inspiroivaa lukea kirjoituksen lopussa olevan linkin juttu. Itselleni sitä lukiessa tuli tunne, että paljostako olen tykännyt "vääristä" syistä? Fanittanut pinnallisesti. Jutussa Otso Kantokorpi mainitsee Picasson ja yleensä modernismin kiinnostuksen ns. primitiiviseen taiteeseen. Voi hyvin kysyä, miten pinnallista romantisointia se on ollut. Ja missä kulkee romantisoivan estetetisoinnin raja? Vai onko sitä? Tai jos saamme osaksi kiittää kubismista afrikkalaisia naamioita, pitäisikö vain olla tyytyväinen? Miten lanaaminen vaikuttaa esteettiseen elämykseemme? Olisi esimerkiksi kiinnostavaa tietää, mitä mieltä Amerikan alkuperäisväestö on Terrence Malickin elokuvasta Uusi maailma. Mielestäni se kaikessa upeudessaan ja innovatiivisuudessaan luo "intiaaneja" animalisoivaa kuvastosta. Malick on parhaimmillaan loistava ohjaaja mutta myös sietämätön romantikko, ja se kyllä näkyy Uudessa maailmassa. No. Picasson ja Malickin kohdalla omitut tuskin niinkään loukkaantuvat mutta saattavat kyllä tuntea olonsa vaivaantuneeksi.

2
Tuntuu, että juuri taide on tässä ongelmallisempaa kuin lasten inkkarileikit. Ehkä lainaamisen pitäisikin olla juuri "pinnallisuuttaan" korostavaa. Tai sitten pedagogista. Faktoihin lasta syventävää. Sen tajuamista, ettemme voi olla "noita toisia" eivätkä he meitä. Ikinä. Ja että nämä päällä olevat fantasia-asut ovat aina enemmän meitä.

3
Kulttuurisesta omimisesta on tullut melkein synonyymi riistämiselle ja hyväksikäytölle. Olisin tässä tarkkana. Riistäminen ei minusta ole tässä yhteydessä aina hyvä ilmaisu. Eikä edes omiminen. Ei välttämättä edes yrityksessä muokata "huonompiosaista toiseutta" "parempiosaiseksi meisyydeksi". Silloinkin parempi ilmaisu asiasta yleisellä tasolla puhuttaessa voisi olla hyväntahtoinen hölmöys, kuten esimerkiksi yrityksessä muokata koulutusohjelmalla saamelaisista lapsista onnellisempaa valtaväestöä tai vasemman käden kapaloinnilla vasenkätisistä oikeakätisiä. (Setäni joutui tämän jälkimmäisen "hyväntahtoisuuden" uhriksi.) Anteeksi Suomen valtio voisi tietenkin pyytää, vaikka vääränlaisesta hyväntahtousuudesta kyse olisikin. Muokattaville se on aina riistoa ja väkivaltaa.

4
Tämä iänikuinen ja jo vanhanaikaiseksi ajateltu herran ja rengin dialektiikka on tuskastuttavan hidasta, tuntuu että ikuista paluuta. Mutta on hyvä omassa ärsyyntyneisyydessäänkin muistaa, että omimiskeskustelu on osa sen tärkeää jatkumoa. Ehkä vielä joskus lainatutkin voivat nauraa huolimattomalle lainaamiselle tai jopa hyötyä siitä. Siihen asti enemmän tai vähemmän pyhäksi koettu on kai otettava jotenkin huomioon. Tahallaan ei pidä ketään loukata ja tahdikkuutta tässä tarvitaan (ks. hs-linkki). Riistossa ja hyväksikäytössä ei tietenkään tule koskaan olemaan mitään huvittavaa eikä hyödyllistä.

5
Primitiivisyydestä tai yleensä toiseudesta voimaa ja aitoutta hakeva taide on vähän sama juttu kuin tykästymiseni nykymusiikkiin, Bouleziin, Lindbergiin ynnä muihin mestareihin. Minä banalisoin heidät, koska fiilistelen heidän musiikillaan pinnallisesti. Ehkä jopa mystifoin noita säveltäjiä. Minun kuunnellessani heitä heissä on aina ikään kuin liikaa metafysiikkaa. Minulle tosin kukaan ei loukkaannu. Uskon että jos saisin tavata Magnus Lindbergin, hän olisi perusteluistani enemmänkin kohteliaan huvittunut.

6
Katsoin äsken Yleltä Palefacen isännöimää Laulua sisällissodasta. Hyvä ohjelma, mutta miksi Pale ei tyydy vain keskustelemaan ihmisten kanssa? Miksi se laulu pitää kirjoittaa? Asia tulee selväksi jo haastattelujen ansiosta. Jotenkin nousee tunne eräänlaisesta turhasta esteettisestä historian hyödyntämisestä.

7
Tämä omimisen kysymys on vähän kuin ankan ja kanin kaksoiskuva. Kun sen kerran keksii, sitä ei voi enää olla näkemättä. Halusi tai ei.


http://alastonkriitikko.blogspot.fi/2018/05/julkaistua-859-omimisen-perusteet.html

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005667898.html

Kuva yksityiskohta Pablo Picasson Avignonin naisista.

maanantai 7. toukokuuta 2018

OLEN KONSERVATIIVI



Wikipedian mukaan  konservatiivisuus on aate tai suuntaus, joka välttää muutosta ja tukee perinteisiä normeja.

Ei auta. Toisaalla käymäni keskustelun jälkeen minun on tunnustettava olevani konservatiivi. Pidän antiikin humanismismia ja valistuksen sekulaaria perinnettä itselleni parhaana mahdollisena arvopohjana ja samalla myös toisille, jos pidän johdonmukaisesti kiinni ajatuksesta, että pelotta, tuskatta ja pakotta elävä yksilö on ihmisyyden mitta. Vaivaannun ja ärsyynnyn tilanteissa, joissa minun odotetaan joustavan tästä periaatteesta syystä tai toisesta. Varsinkin kulttuurirelativismi saa minut vihaiseksi. Se kun on mielestäni jo pikkusormen antamista mankelille.  

Tällaista maailmaa haluan puolustaa. Mikä on tietenkin paradoksi, koska jossain tulee loogisella välttämättömyydellä ihmisyyteni mittarilla vastaan se raja, jonka jälkeen en voi hyväksyä vastustajani ihmiskäsitystä, maailmankuvaa enkä edes ihmisyyttä enää yhtä arvokkaaksi kuin omaani. Tietenkin toivon, ettei tuon viimeisen kohdalla tilanne koskaan realisoidu konkreettisten valintojen tasolle.

Tahallisten tai tahattomien väärinkäsitysten välttämiseksi sanottakoon vielä, ettei mikään sanomani tietenkään tee tyhjäksi sitä kaikkea pahaa, mitä länsimainen kulttuuri on saanut aikaan. Mutta se taas on jo toinen juttu.

tiistai 1. toukokuuta 2018

CHARGERSATORI

Aivot hakevat täydellisyyttä, jotain kokemusta syntetisoivaa kohdetta. Juuri siksi luen, kirjoitan, katson elokuvia, nautin taiteesta ja filosofiasta, lemmikkieläimistä, muskeliautojen estetiikasta, mielipiteiden vaihtamisesta. Syntetisoidakseni elämää. Avantgarde, niin filosofiassa kuin taiteessa, esimerkiksi Beckettin Millaista on, haastaa tätä pyrkimystä, yrittää eräänlaista syntetisoivan maiseman mahdottomuutta, mutta ei kieltääkseen täydellistä kohdetta vaan löytääkseen vielä jotain täydellisempää ja perustavampaa. Jotain, mistä lähteä uudelleen liikkeelle. Satoria. Tämä synteettisyyden ja avantgarden välinen jännite on taiteenfilosofian ydintä. Läsnäolon metafysiikkaa ehkä, mutta silti.

https://classiccars.com/listings/view/1077618/1968-dodge-charger-for-sale-in-cadillac-michigan-49601

https://classiccars.com/listings/view/1059003/1968-dodge-charger-for-sale-in-deer-valley-arizona-85027

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

VARMASTI KOTOUTUNUT

Istuin kantakahvilani terassilla odottamassa bussini lähtöä. Naapuripöydässä oli kaksi ulkomaalaisen näköistä miestä. Kuuntelivat musiikkia ja puhuivat outoa kieltä. Toinen joi olutta ja oli iloisesti keskivahvassa humalassa ja soitteli välillä ilmakitaraa. He kuuntelivat en nyt osaa sanoa paremmin kuin että itsensä kuuloista musiikkia. Myöhemmin selvisi että turkkilaista.

Äkkiä tämä iloisesti huppelissa oleva kaveri katsoi minua hymyillen ja kysyi pahoitellen, häiritseekö heidän musiikkinsa minua. Ei tietenkään, vastasin, kyllähän maailmaan musiikkia mahtuu. Vaihdoimme muutaman sanan. Kohta kaveri halusi soittaa kappaleen juuri minulle. Ajattelin että hän haluaa soittaa jotain jo aiemmin heidän kuuntelemaansa. Hän pyysi minua istumaan kappaleen ajaksi pöytäänsä ja kun bussikaan ei vielä ollut ihan heti tulossa, istuin.

Minut yllätettiin täydellisesti. En muista artistin nimeä, mutta kuulosti köyhän miehen Kari Tapiolta, suomikantria! Kaveri eläytyi tunteella ja kertoi pitävänsä kappaleesta. Ihan toimivalla neljän vuotensa suomella hän puhui kaipuusta ja siitä, miten elämän monet kysymykset ja unelmat tuntuvat samoilta katsomatta siihen, mistä olemme kotoisin. Olin samaa mieltä. Ja sitä humalaisen kiroilun määrää! Katsoin häntä hymyillen ja sanoin, että sinä kuulostat suomalaisemmalta kuin minä. Toista kaveria hymyilytti. Hän oli selvin päin.

Eläväinen kaveri olisi halunnut tarjota minulle oluen, mutta oli kiirehdittävä bussiin. Kiitin vilpittömästi ajatuksesta, kättelin miehet ja kävelin pysäkille.

MENETTIKÖ LEHDISTÖNVAPAUSINDEKSI USKOTTAVUUTENSA?

Kim Wallinnin murhan takia Tanska tippui neljänneltä sijalta kahdeksanneksi. Miksi? Oliko toimittajuus tässä jotenkin oleellista? Halusiko Madsen kiduttaa juuri toimittajaa? Ja vaikka se olisikin hänen fetissinsä, niin onko tosiaankin odotettavissa uusi Madsen? No,  jos ajatellaan, että tämä inspiroi matkijoita...

Entä jos toimittaja kuolee auto- tai lento-onnettomuudessa? Eikö se ole suurempi riski kuolla tuossa ammatissa kuin sarjamurhaajan kiduttamana?




En ymmärrä.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

PENTTI LINKOLAN TODELLISET MOTIIVIT


https://books.google.fi/books?id=lElkjZ85FV4C&pg=PA41&lpg=PA41&dq=Kymmenen+katkelmaa+Pentti+Linkolasta&source=bl&ots


"Pentti Linkola ei ole ympäristöajattelija, sillä ekologia ei motivoi hänen kirjoittamistaan. (...) [S]e marssitetaan mukaan,  jotta  hänellä olisi jotain, mihin vedota."

Linkitetyn artikkelin kirjoittajan Tapani Kilpeläisen mukaan Linkolan todellinen motiivi on mm. heikkojen halveksiminen ja solidaarisuuden vastustus. Eli Kilpeläisen mukaan motiivi on ihmisen olemusta an sich koskeva ja aatteellinen eikä pragmaattinen. 

Minusta Kilpeläisen kirjoitus on hyvä, Linkolaa lukiessa kokonaisvaikutelma on paljolti siinä kuvatun kaltainen. Mutta tuosta, mitä hän sanoo perustavasta motiivista, en ole ihan samaa mieltä. Miksi ekologia ei voisi olla perustava motiivi heikkojen ja solidaarisuuden halveksinnasta huolimatta? Jos pelkää inhimillisen kulttuurin tuhoavan luonnon ja sen minkä kokee siinä itselleen hyväksi ja kauniiksi, miksi kannattaisi ihmisyyden periaatteita? Nehän kun ajavat Linkolan ajattelussaan umpikujaan. Ihmisyys tai luonto. Toinen on valittava. Ihmisyyden halveksinta voi olla myös pragmaattista.

Toisaalta ilman monilla muillakin eläimillä ilmenevää hyväntahtoisuutta ihmisyyden periaatetta ei olisi koskaan syntynyt. Eli luonto on tuottanut oman tuholaisensa. Ihmisyys on luontoa. Voisiko nyt leikkiä ajatuksella, että Linkolan viha kumpuaa hänen oman lajityypillisen hyväntahtoisuutensa aiheuttamasta voimattomuudesta ja turhautumisesta? Tästä lajityypillisestä ominaisuudesta on vapauduttava kokonaan, muuten luonnolla ei ole tämän älykkään ja hyväntahtoisuutensa vuoksi luontoa tunteettomasti puolustamaan kyvyttömän heikon lajin kanssa mitään mahdollisuuksia. Linkola vihaa omaa hyvyyttään eli heikkouttaan. Muuten hän ei voisi kestää sisäistä ristiriitaansa. Ehkä hänen askeesinsakin on itsensä rankaisemista ja ihmisluonnon pidättelemistä. 

Entä miksi esiin nousee aina fasismi kun puhutaan äärimmäisestä ekologiasta? Siksi että mikään muu kuin fasismi ei voi vastata tähän sisäiseen tuskaan katarttisesti. Mikään muu aate ei voi antaa totaalista ja puhdistavaa vastausta. Siksi fasismi houkuttaa niin helposti, niin uskon. Vain yleisen ihmisyyden vastainen aate voi tuhota luonnon pahimman vihollisen. Siis ainakin siinä totuudessa, mitä Linkola ja hänen seuraajansa elävät. Ihmettelen, ettei Kilpeläinen huomaa tätä syysuhdetta. Ekologia voi hyvinkin olla Linkolan perimmäinen motiivi.

Se, onko Linkolan ajattelu lopulta kestävää, onko hänen vihansa ihmisyyttä kohtaan älyllisesti perusteltua tai ollenkaan tarpeellista luonnon kannalta, on sitten toinen juttu.