Pyydän ihan aluksi jaksamista. Kirjoitus sisältää taas viittauksen Teemu Mäen Sex and Death -teoksen kissantappoon (jota en ole tietenkään nähnyt). Miksi? Koska konkreettinen tappaminen on järkytyksen tematiikassa mielekästä perustelua tuhoava kohta, jotain esteettisen tuolla puolen olevaa; fysiikkaa lainaten: eräänlainen representaatiota luhistava singulariteetti. Ilman sitä järkytys on aina kuvitteellisella suojattua. Fiktiota. Uskoisin, että Mäki pyrkii tuon kuvitteellisen suojauksen purkamaan tuossa teoksessa. Siksi kissa on oleellinen.
En tiedä míten Mäki ajattelee nykyään (en ole lukenut tuoretta luennoista muokattua esseekokoelmaa Taiteen tehtävä), mutta mikä olisi se Beckettin kohdeyleisö, jota tämä onnistuisi järkyttämään niin, että sillä olisi poliittista merkitystä? Se yleisö joka järkyttyisi, luullakseni jättää Beckettin katsomatta ja lukematta heti alkutekijöihinsä. Taiteen instituution evolutiivista merkitystä Beckettillä tietenkin on ollut, niin kuin kaikilla tärkeillä taiteilijoilla kuten nyt vaikkapa Teemu Mäellä. Se on itsestään selvää. Taiteen sisäinen merkitys on kuin itsensä perusteleva analyyttinen lause, looginen välttämättömyys. Tapahtumista ja paljastumista, joka muuttaaä kenttää väistämättä. Mutta miten toteutuvat "synteettiset" lauseet poliittisessa taiteessa mielekkäästi? Eli yksilon eettisessä elämyksessä? Miten taiteesta tulee velvoittavaa? Ja auttaako siinä tuo eritoten Mäen taiteessa näkyvä, kuuluva ja tuntuva kivun, kuoleman ja järkyttämisen eetos?
En tiedä míten Mäki ajattelee nykyään (en ole lukenut tuoretta luennoista muokattua esseekokoelmaa Taiteen tehtävä), mutta mikä olisi se Beckettin kohdeyleisö, jota tämä onnistuisi järkyttämään niin, että sillä olisi poliittista merkitystä? Se yleisö joka järkyttyisi, luullakseni jättää Beckettin katsomatta ja lukematta heti alkutekijöihinsä. Taiteen instituution evolutiivista merkitystä Beckettillä tietenkin on ollut, niin kuin kaikilla tärkeillä taiteilijoilla kuten nyt vaikkapa Teemu Mäellä. Se on itsestään selvää. Taiteen sisäinen merkitys on kuin itsensä perusteleva analyyttinen lause, looginen välttämättömyys. Tapahtumista ja paljastumista, joka muuttaaä kenttää väistämättä. Mutta miten toteutuvat "synteettiset" lauseet poliittisessa taiteessa mielekkäästi? Eli yksilon eettisessä elämyksessä? Miten taiteesta tulee velvoittavaa? Ja auttaako siinä tuo eritoten Mäen taiteessa näkyvä, kuuluva ja tuntuva kivun, kuoleman ja järkyttämisen eetos?
Ainakin yksi ehto tulee mieleen. Teoksen täytyy osua kokijaan niiden yksityiskohtien kautta, joihin hän uskoo pystyvänsä itse vaikuttamaan. Ajattelen että vain näitä yksityiskohtia voi haastaa ja polemisoida mielekkäästi. Mäki puhuu paljon siitä rakenteellisesta näkymättömästä väkivallasta, johon väistämättä hyvinvoivuudessamme syyllistymme, mutta yleisön haastamisen mielekkyyttä sen suhteen voi mielestäni kyllä epäillä. Rakenteellisesta väkivallasta hyödyn hyvinvoidessani väistämättä, halusin sitä tai en. Ellen sitten tapa itseäni tai ala erakoksi. (Lihansyönti on tietenkin helpompi tapaus: riittää kun sen lopettaa.) Siksi, ja nyt tulee se kissa ja siinä puhtaimmin ilmenevä järkyttämisen eetos, elävän olennon uhraaminen rakenteellisen väkivallan vuoksi taiteellisena ja eettisenä viestinä tai viestin osana ontuu. Sen ontologia on epäselvää. Tappaminen tekona on konkreettinen valinta, jossa syy ja seuraus ovat tiedossa. Meidän osamme rakenteellisessa väkivallassa ei. Tai ainakin rakenteen suhde tietoiseen konkreettiseen väkivaltaan on liian hämärä, jotta taide voisi vaikuttaa yksilöön tarkasti ja velvoittavasti eikä jäädä vain esteettiselle, moralisoivalle tai taiteilijan itsensä toteuttamisen tasolle. Rakenteellinen ja yksilön tietoisesti harjoittama väkivalta ovat eri kategorioita.
Kokreettinen väkivalta ja sillä järkyttäminen hämärän rakenteellisen syyllisyytemme vuoksi. Siinä ongelman ydin. Eli vaatiiko "
Lopuksi tietenkin on sanottava, että Ilman Mäen häiritsevää taidetta tätä pohdintaa ei olisi koskaan syntynyt. Taide tapahtumana ja paljastumisena on peruuttamaton, oli siitä mitä mieltä tahansa. Niin taiteen evoluutio toimii.
Ja vielä ihan lopuksi: tuo Mäen mainitsema viihteen myötäsukaisuus on juuri sen voima.
On kaksi todellisuusikkunaa. Toisessa on Teemu Selänne ja toisessa on Teemu Mäki.
VastaaPoistaTeemu Selänne todistaa, että järkyttämiselle ei oikein ole tilausta. Järkyttäminen koetaan epäystävällisyytenä.
Teemu Selänne hymyilee aina eikä loukkaa ketään. Tähän formaattiin hänet on kahlehdittu.
Mitä Teemu Mäki olisi voinut puhua eilen itsenäisyyspäivänä. Näinkö?
"Arvoisat kansalaiset, pelurit ja pellet, jotka ette koskaan ole ajatelleet itsenäistä ajatusta vaan aina vilkuilleet sivuillenne ja varmistelleet asemanne ja miellyttäneet esimiestänne. Te jotka pelkäätte kaikkea barrikadille nousemista sen vuoksi, että olette ottaneet jumalattoman suuren asuntovelan saadaksenne täyttää omakotitalonne sielunne pikkumaisuudella ja tyhjyydellä ja halulla katsoa jättitelevisiosta kaikkea sitä turvallista toistumista mitä aina olette halunneet katsoa. Hävetkää, perkeleet! Teidän pelurinhuulillenne itsenäisyyden kaunis sana mätänee ja härskiintyy. Te muka juhlitte itsenäisyyttä kun olette saattaneet maamme samalle uralle kuin muutkin maat kiihdyttämään elonkehän resurssien loppumista ja kaaoksen esiin nousua. Teidän pitäisi pukeutua säkkiin ja päästellä voihuutoja mutta nyt teistä omahyväisimmät vyöryvät Linnan juhlille poseerailemaan todellisuuspakoisen Suomen Yleisradion sovinnaisuuslähetyksessä. Te perkeleen kunniamerkkirinnat ette edes tajua tämän maan hajoamista ettekä sen syrjäytyneiden noukkahiirilaumoja! Linnan juhlien makupaloissa oli mukana kissanlihaa! - Nau, nau, naukui kissa nimeltä Hamlet, - loppu on hiljaisuutta.
Hittolainen, mulla tämä taas kiertyy siihen, väistämättä, että kun olen Mäen puheita lukenut niin ne väitteet, jotka siellä taiteensa takana ovat, tai ne jotka hän itse on julkituonut, ovat juuri niitä joilla onkin lupa olla ja joissa ei ole mitään vaarallista, ainakaan Mäen perusyleisölle.
VastaaPoistaVasemmistolaisesta(-ääri?) todellisuuden hahmotusäpsistä nähtyjä havaintoja ja demoja, mutta juuri siksi eivät mitenkään radikaaleja.
Samalla tavalla kuin klassinen konservativismi, vaikka on nykyään oikeastaan ainoa oppositio ja harvojen hiljaista herkkua, ei ole radikalismia ( ei ole kovin radikaalia ajatella samoin kuin ajateltiin muutama vuosikymmen sitten) vaikka se sellaiseksi luokitellaankin, ei myöskään vasemmistolaistaustainen rakenneväkivalta-analyysi voi järkyttää, koska se toteaa sen minkä me kaikki jo tiedämme. Ja jonka olemme kuulleet niin monta kertaa ennenkin. Jopa niin että se muistuttaa "isiemme", samettitakkisten setämiesten puheita.
Tuo kissantappo(eikö siihen liittynyt myös masturbaatio?) - video Juha vaivaa sinua vuodesta toiseen, olen huomannut.
Johtuuko se omista filosofisista lähtökohdistasi vai siitä, että tässä maassa ei taiteen saralla ole muuta sen jälkeen todella tapahtunutkaan? Ja tapahtuiko silloinkaan?
Itse en etsi taiteesta erityisesti shokkiefektejä, en tabujen rikkomista, en uutta kokeilevuuttakaan kammalla, mutta jos tulee kohdalle, en väistäkään. Pelkäänpä pahoin että shokkeihin taide ei enää kykene eikä tabuja ei ole enää (VALITETTAVASTi) rikottavaksi.
Jos meillä taiteessa on suuri valtavirta ja sitten sellainen porukka jonka valtavirtaisuus on tuon ulkopuolelle pyrkimystä ja "kritiikkiä" niin väitän estetiikan maallikkona, että aplodeja, yleisöä ja apurahoja virtaa molemmille hegemonioille ihan kiitettävästi. Nou hätä, nou vaarantunnetta.
Onko ehkä yksi tekijä todistetusti tuon kuvion ulkopuolella tällä hetkelllä ja huom! huom! tämä em. ei ole tarkoitettu kannatuksen osoitukseksi.
jope
"Hittolainen, mulla tämä taas kiertyy siihen, väistämättä, että kun olen Mäen puheita lukenut niin ne väitteet, jotka siellä taiteensa takana ovat, tai ne jotka hän itse on julkituonut, ovat juuri niitä joilla onkin lupa olla ja joissa ei ole mitään vaarallista, ainakaan Mäen perusyleisölle."
Poistatuo on ydinjuttu
"Tuo kissantappo(eikö siihen liittynyt myös masturbaatio?) - video Juha vaivaa sinua vuodesta toiseen, olen huomannut.
PoistaJohtuuko se omista filosofisista lähtökohdistasi vai siitä, että tässä maassa ei taiteen saralla ole muuta sen jälkeen todella tapahtunutkaan? Ja tapahtuiko silloinkaan?"
Jep. Tämä kohta tekstistäni tiivistää tuon: "Taiteen instituution evolutiivista merkitystä Beckettillä tietenkin on ollut, niin kuin kaikilla tärkeillä taiteilijoilla kuten nyt vaikkapa Teemu Mäellä. Se on itsestään selvää. Taiteen sisäinen merkitys on kuin itsensä perusteleva analyyttinen lause, looginen välttämättömyys. Tapahtumista ja paljastumista, joka muuttaa kenttää väistämättä. Mutta miten toteutuvat "synteettiset" lauseet poliittisessa taiteessa mielekkäästi? Eli yksilon eettisessä elämyksessä? Miten taiteesta tulee velvoittavaa? Ja auttaako siinä tuo eritoten Mäen taiteessa näkyvä, kuuluva ja tuntuva kivun, kuoleman ja järkyttämisen eetos?"
Minusta kansan suuttumus on mäen kohdalla ehkä syvällisin reaktio, kuitenkin. Taiteen instituution sisäinen efekti on sitten oma juttunsa.
Siellä missä puhutaan taiteesta haisee ruumis eikä tilannetta muuksi muuta vaikka lähellä olisi katin raato.
VastaaPoistaMuuten juttusi kissakuva on mainio. Juuri tällä hetkellä ihmisten naamalla pitäisi olla tuo ilme.
Mutta tietysti kuvan kissakin on vain tavallinen ihminen, jonka ilme perustuu anatomisiin lähtökohtiin vailla filosofista alleviivausta.
Hyvä tuo eka kohta.
Poistajopelle vielä: tietenkin tämä mun filosofinen sieluni vetää tähän hämäryyden kirkastamiseen jatkuvasti. Ja mäen teos häiritsee koska siihen palaan. On mäki kuitenkin suomen häiritsevin taiteilija ehdottomasti. mutta onko sillä mitään merkitystä kenellekään muulle kuin hänelle itselleen? tämä on peruskysymys.
lähetin teemulle tään tekstin kans ja ollaan tästä naamakkainki juteltu lyhyesti. mäki on taiteilija joka haluaa keskustella eikä vetäydy hiljaisuuteen tyyliin "jokainen tehköön oman tulkintansa ja mä meen nyt jo uusiin juttuihin". siitä harvinainen tapaus.
Oikestaan tarkemmin ajateltuna musta koko taidehallikaarti on pihalla ja ansaitsee ja saa (!) Hymypoika/tyttö-patsaan yhteiskunnan huippuvirkamieskoneiston ja suuren rahan soroksilta.
VastaaPoistaTämä on koko ajan menossa ja tapahtuu koko ajan, mutta kriittinen reaktio: hoh hoh hoijaa, toi on niin monimutkaista, mutta mulla on kriittinen näyttely Kiasmassa, Mäkkäri on ihan kauhee, ja kaikki brändit, eiks ooki?Mulle ei tule mieleen muuta kuin postestetiikassa näpläävät viittauskonsteilijat. Hymypojat - ja tytöt. Ei niistä ole laittamaan hanttiin millekään.
Tarvitaan kourallinen "kriittisiä" "vasemmistolaisia" jotta on hyvät bileet. Kaikki on niistä iloisia. Suomi-palkinto odottaa.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005481687.html
Tämä on se yhteiskunnan ISO rakenne, mutta kivempi on miettii eettistä teetä ja docpoint-festareita, joissa taas pääsee lähelle rikurantaloita ja muita aikalaisia.
Huomaatte, että ottaa päähän. Se mun yksi ei ollut Mäki.
jope
juha
VastaaPoistatäytyy tähän alkuun antaa sellainen varoitus, että tämä kommenttini on kirjoitettu puhtaan turhautumisen voimalla. en nimittäin oikein tiedä itkisinkö vain nauraisinko näille sun lause- ja ajatusrakenteillesi, joista puuttuu lähes täydellisesti kirjoitetun kielen taju.
"kokreettinen väkivalta ja sillä järkyttäminen tässä ja nyt kovin hämärän rakenteellieen syyllisyytemme vuoksi. eli vaatiiko järkyttymisen singulaariteetti vastaparikseen tunnetta mielekkäästä vaikuttamisen mahdollisuudesta tarkoittaaksen mitään?"
"tai ainakin rakenteen suhde tietoiseen väkivaltaan on liian hämärä, jotta taide voisi vaikuttaa yksilöön tarkasti ja eettisesti eikä jäädä vain esteettiselle, moralisoivalle tai taiteilijan itsensä toteuttamisen tasolle"
nuo sitaateissa olevat lauseet aiheuttavat mussa välitöntä närästystä ja depressiota. miten voikin joku ilmaista asian kuin asian noin epäselvällä ja kieliopillisesti täysin mahdottomalla lauserakenteella? ja miksi helvetissä sun on aina uitettava jokaikinen aihe erilaisissa kvasifilosofisissa kökkösanoissa. tämä ei ole herja, vaan toteamus.
epäselvästi kirjoitettu on epäselvästi ajateltu, piste. tämän tekstin puuroiset lauserakenteet ovat kursorisessakin tarkastelussa niin ilmeisiä, että pitää erikseen sokaista ja petkuttaa itseään voidakseen olla niitä näkemättä.
pyydät tuossa kirjoituksesi alussa jaksamista. mun on myönnettävä että en ole koskaan jaksanut tällaisia ajatuksellisia typoja. ehkä sinä ajattelet että tämä on sinun tapasi kirjoittaa, ja minä voin yrittää vain pärjätä sen kanssa. nostan kädet ylös: en pärjää. voi pahoi siitä tavasta, jolla sä retuutat ja raiskaat suomen kieltä ja samalla myös filosofian kieltä.
ps. tätä kommenttia kirjoittaessani olen tietoinen siitä, että viestintuoja voidaan tappaa.
meri
meri, kyllä Juhan ajatuksesta minä ainakin kiinni saan. Nyt varsinkin. Kylläkin mun "filosofinen osaaminen on vaatimatonta" (jotenkin niin luki graduni arviossa) eli en osaa arvioida filosofista kieltä ja sanastoa millään tavalla luotettavasti, mutta ymmärsin asian ainakin omalla tavallani.
PoistaSuomen kielen näytteitä nämä merkinnät eivät kai ole. Itse kapinoin mallilauseita vastaan laittamalla kommettini eteenpäin usein edes läpilukematta tuottaakseni enemmän puhetta kuin kirjoitusta, sinä kyllä kirjoitat meri hyvää suomea kuten saamme usein nauttia, kiitos siitä.
Sen sijaan Mäen todella tyhmät vastakkainasettelut tuossa Juhan siteeraamassa tekstissä olivat vähintäänkin hatusta vetäistyjä varsinkin Mannerin ja Tabermannin suhteen.
jope
Minusta shokkitaide on usein aivan turhaa. Pelkkä järkyttäminen ja paheksunnan nostaminen on päämääränä niin köyhää. (Edellä puhuimme siitä, miten kieli avartaa maailmankuvaa. Minulle tulee tässä ensimmäisenä mieleen "pathetic", jolle ei ole aivan vastaavaa sanaa suomessa, säälittävä, köyhä.)
VastaaPoistaJos sanoma on liian epämääräinen, tai sitä ei tosiaan edes ole, niin kyseessä on ehkä narsismin kaltainen tila, toive olla hetken kuuluisa.
Harro Koskisen sika-aiheisissa teoksissa esimerkiksi on sanoma, niitä ei ole tehty vain hätkähdyttämään.
Meillä Kouvolassa nousi kohu Sikamessiaasta; sinänsä hassua, koska teos oli esillä juuri historiallisessa katsauksessa, johon oli kerätty aikanaan hätkähdyttäneitä töitä. Jos samassa näyttelyssä olisi ollut myös hänen veistosryhmänsä, jossa hyvinvoipa sikaperhe katsoo laiskanpulskeina telkkarista ohjelmaa kehitysmaiden nälkäänäkevistä, niin sanoma olisi ehkä mennyt perille paremmin. Sika on ollut myös ainakin vaakunassa leijonan tilalla.
Jope, kuka se taiteilija on johon viittaat?
Siis minä olin sitä mieltä, että jokainen vieras kieli avartaa maailmankuvaa. Juhan mielestä ei.
PoistaAinoa nykytaiteilija, tai tekijä, joka on mm. joutunut kampanjan kohteeksi jossa hänelle jo myönnetty apuraha on haluttu estää boikottikampanjoin jälkikäteen, on tietty vanha tuttumme Timo. Myös hänen kotiinsa on hyökätty rappukäytävään liimatuin tiedottein, jossa on haluttu kertoa miten paha ihminen naapurissa asuu.
PoistaJa nyt on tärkeää!! että en sano tätä ilmaistakseni mitään Hännikäistä kohtaan, noin vain on. Tuli mieleen kun aloin taas miettiä, nyt Juhan innostamana, onko yksikään taiteilija todellisessa taiteellisessa tai poliittisessa oppositiossa tässä maassa. Ei tullut eikä tule muita mieleen. Voi olla että on muitakin.
Mun pointti on se, että ne hyväksytyn kriittiset jotka vähän kritisoi yhteiskuntaa ja sen rakenteita, täyttää juuri sen demokraattisen tarpeen ja tilauksen olemalla (oikein) erimielisiä. Ainahan tarvitaan joku kivasti vasuri radikaali arvostelemaan kulutusyhteiskuntaa.
Mutta ah, miten vaaratonta se onkaan.
Jos ei näitä kriitikoita olisi, ne tilattaisiin Ellun Kanoilta (tiedätte ehkä firman). Hännikäinen kritisoi myös, mutta on eri mieltä yhteiskuntamme tilasta täysin väärällä tavalla. Siten mikä ei kuulu sopimukseen. Radikaali saa olla muttei noin.
Sen jutut ei miellytä ketään muuta kuin se omaa marginaalista ryhmää.
Ja nyt ei sitten mitään, että mikä se on. Tässä Timo saa vaan kelvata nyt Juhan hakemana esimerkkinä, ei poliittista keskustelua nyt.
Shokkitaiteesta olen Marjatta sun kanssa ihan samaa mieltä, niin kuin tuolla jo aiemmin kirjoitin, ja luulen että ihan samoin perustein.
jope
Esimerkki vielä.
PoistaMeillä päin ilmesyy seurakunnan jäsenille sellainen lehti kuin Kirkko ja kaupunki. Lehti kokee ja kuvitteleekin olevansa kovinkin uskalias, rohkea, hieman radikaalikin. No, subjektiivinen kokemus on osin kai myös totta.
Mutta kun ottaa huomioon, että juna on mennyt kauan sitten ja lehden edustama "rohkeus" on jo kirkon valtavirtaa, näyttäytyy se toisesta näkökulmasta katsottuna kirkon virallisen linjan Pradvalta.
Ville Ranta piirtää viikosta toiseen juuri sen halutun kuvan, joka täyttää juuri kaikki odotukset.
Yllätysmomenttia ei enää ole.
Muutkin juutut ovat tuossa kuvitellussa rohkeudessa juuri niin sovinnaisia kuin voisi kuvitella, vaikka rohkeutta tavoitellaan.
Sen sijaan ne jotka olivat sovinnaisia (tyhmä sana) vielä vaikkapa 30 vuotta aiemmin ja joita kutsutaan nyt konservatiiveiksi, näyttävätkin nyt varsinaisilta rebeleiltä ja radikaaleilta näihin rebeleinä itsensä vääristyneestä peilistä näkeviin.
Niin asiat kääntyvät ympäri.
Sama kuvio menossa myös taidemaailmassakin?
Huom! Tämä ei tietenkään tarkoita että pitäisi itsetarkoituksellisesti pyrkiä olemaan oppositiossa silloin kun asiat muuttuvat parempaan suuntaan.
Hakemalla haettu erimielisyys ja kapinallisuus ovat...pathetic.
Mutta ei myöskään pitäisi kuvitella olevansa raju radikaali silloin kun omat omasta mielestä radikaalit käsitykset ovat olleet valtavirtaa jo pitkään.
jope
meri. Koska yritän ottaa kommenttisi vakavasti ja haluaisin pitää sinut mukana, yritän avata kohtia paremmin. Päivitin niitä. Ja kun julksesti kirjoittaa, silloin on otettava kaikki vastaan. Tätä minä kerjään.
VastaaPoistaSingulariteetin haluan jättää. Se oli vain niin vahva ESITETTYÄ järkyttävyyttä häiritsevän konkreettisen väkivallan metafora tässä:
"Singulariteetti on astrofysiikassa aika-avaruuden vääristymä, jossa jokin suure on äärettömän suuri, joten se ei käyttäydy tunnettujen fysiikan lakien mukaan. Nykyisen fysiikan termein singulariteettia ei voida kuvailla, koska ei tunneta luonnonlakeja, jotka pätevät kun fyysisten suureiden arvot ovat äärettömän suuria." Wikipedia
Tuolta Mäen Kissa tuntuu. Ilman sitä sex and death olisi toinen teos.
Ymmärrän merin turhautumisen Juhan tekstien suhteen ja jaan sen usein. Juha, joskus tuntuu, että käytät filosofian termejä päälleliimatun oloisesti. Olen pahoillani, mutta näin koen. Oletko opiskellut filosofiaa?
VastaaPoistaItse en käytä koskaan mitään erikoistermejä, en edes sivistyssanoja, jos voin sanoa saman asian sujuvasti suomeksi. Silloin lukijan ei tarvitse tulkita lauseita ja kääntää niitä ymmärrettävälle kielelle lukiessaan.
Jope, jospa Ville Ranta ja muut nuoremmat taiteilijat eivät edes tavoittele rohkeutta. Onko se tavoittelemisen arvoista? Monikin asia menee paremmin perille ilman kauheata hätkähdyttämistä.
Miksi sinä itse odotat sellaista?
Katsoin juuri Federico Fellinin elokuvan 8 1/2. Olin unohtanut, miten rakastan Fellinin maailmaa ja hänen näyttelijöitään, Marcello Mastroiannia, Claudia Cardinalea ja kaikkia friikkityyppejä, joita hän etsi amatööreistä.
Korjaus loppuun: amatöörien joukosta.
PoistaAi, Juha vastasit jo merille.
Minua ei Mäen teos kiinnosta tippaakaan.
Opiskellut en ole perustasoa enempää. Tulikohan tuosta nyt parempi kun korjasin... Yritänpä pidätellä mieltäni paremmin ja etsiä konkreettisempaa kieltä.
PoistaMarjatta, en odota hätkähdyttämistä, en missään tapauksessa, päinvastoin. Mun pointtihan oli tuossa juuri se että se mitä moni pitää radikaalina ei mitään radikaalia olekaan. Äärimmäinenkin "liberaalius" on nykyään valtavirtaa ja se palkitaan.
PoistaSiitä nuo esimerkit.
Ja tietenkin on hyvä, jos joku yrittää, kaikkien pitää yrittää vaikuttaa maailmaa paremmaksi niin kuin parhaaksi sen näkee ja kokee.
jope
Fellini on mahtava. Luin jonkin aikaa sitten keväällä Marcello Mastroiannin omaelämänkeran, lyhyt ja tiivis.
PoistaOlivat hyviä kavereita Fellinin kanssa. Mahtavia vaiheita Italiassa. Suosittelen. Ei mikään syuvä kirja, mutta sellainen elämänkuvaus.
NYkyään luen elämäkertoja silloin tällöin. Mihin lienevät sitten korvikkeita?
Samanhenkinen kuin Marcellon kirja oli Hannu Huuskan kirja.
Jokin sellaisessa elämässä mua on aina vetänyt mua vaikka elän nyt itse kuin rintamäkeläinen :) Ollaan siis kaukana puritanismista, jokin elämäntäyteys.
jope
Minulle blogistin vilpitön ponnistelu elämän edessä on se mikä minut saa tulemaan tänne. Varsinkin psykoosini jälkeen olen kestänyt entistä vähemmän valhetta.
VastaaPoistaHän varmastikin ottaa tuosta arvon naistemme kurmootuksesta sen mitä otettavissa on. Samoin kuin minä.
Kaikki olemme tiedon haussa innostuneita. Se on tärkeintä. Väylät tietoon ovat monenlaisia.
Mitä tulevaan tulee niin näen sen pääpiirteittäin niin, että se ei ole taiteilijoiden aika vaan tuleva aika on citymunkkien ja citynunnien aikaa. He kiertävät katumuksensa näyttäen turuilla ja toreilla ja juuri heitä ihmiset tahtovat tavata ja oppia heidän katumuselämästään asioita elämäänsä moraalisekamelskassa. Onhan niin, että vain planetaarinen katumus pystyy johtamaan sellaiseen tulevaisuuteen, jossa omahyväisyyden aiheuttama kaaos ei toteudu.
Ei siis riitä se, että luettelemme faktoja kuten ihmistsunami ja ilmastonmuutos - niiden on johdettava johonkin ja se joku on katumus ja katumuselämä.
Mitä luostareihin tulee niin niissä ei tapeta kissoja vaan silitetään niitä. - Koiria ja vähäpukeisia ja kovaäänisiä naisia luostareihin ei saa viedä.
Huomenta! Ajattelin teitä, kun katsoin eilen Kansallisteatterissa Saision näytelmän Koivu ja tähti.
VastaaPoistaOlemme joulukiertueella, käymme vielä valokuvanäyttelyn avajaisissa "Elämää 2000-luvun Suomessa" ja jatkamme sitten turneeta länteen.
Koivu ja tähti olisi kaivannut napakoittamista, mutta loppu oli vaikuttava. Lautturi kuljettaa ryhmää typeryksiä, jotka eivät tajua, mihin ovat matkalla.
Tästä nostettu kohu oli aivan perusteeton.
Luulin, että näytelmässä olisi historiallisia kipukohtia, lasten matkaa ajassa, mutta siinä oli vain tavanomaista bättre folk -kyseenalaistamista.
Helsingistä en nykyään kaipaa paljon muuta kuin teatteritaidetta. Kaiken muun saa jo netistä. Menemme katsomaan tyhytoimintana täällä Seinäjollä menevää Saarnaajaa, näytelmä siis kertoo niilo yli-vainiosta.
PoistaAatteles, nuo taidepaikat sijaitsevat noin 10 minuutin kävelymatkan päässä sieltä missä Vallila-evakkovuoden jälkeen taas vakituisesti asumme ja en ole käynyt teatterissa noin kymmeneen vuoteen, jos ei työhön kuuluvia käyntejä lasketa.
PoistaEn uskalla kertoa edes teidän keskuudessanne milloin viimeksi leffateatterissa, kauan on siitäkin. Olen aktiivinen kyllä kaikin puolin, liikun kaupungilla paljon, mutta em. suhteen olen kuin jokin vanha ukko joka ei saa aikaiseksi. Mä koen saavani, samoin kuin Juha netistä, kaiken kirjastosta ja netistä tietysti myös. Kirjakauppa ja divarikin ovat hyviä. ja hyviä leffoja tulee jopa tälläisen entisen elokuvakerholaisen makuun viikottain telkusta. Ja mun on katsottava ne myös kun ei ole tallentavaa.
Helsinki ja sen seutu on mulle myös metsiä ja rantoja, ne merkkaavat enemmän kuin teatteri. Tänään Lauttasaaren suunnassa kävelyllä niin sai nauttia oikein sellaisista alas rantaan kovalla äänellä rymähtävistä aalloista.
Ja Helsingin puusto ja pienet biotyyppi-lokerot on hienoja. Täällä on sekä palasia pohjoisista korvista että eteläisistä lehdoista.
En suhtaudu teatteriin mitenkään halveksivasti, vaikka en siellä käy, minähän siinä häviän, mutta sen taidemuodon suhteen mussa näkyy kotitaustani väärällä tavalla. Siellä taide ei ollut arvossa ja kun olen istunut penkissä ja näytteleminen on alkanut niin en vain usko siihen tilanteeseen, ajattelen tyhmästi vaikka en halua niin ajatella, että noi vaan esittää.
No, tietysti ne esittää, mutta en pääse siitä vaan yli. Mulle teatteri on liiaksi kulttuuria ollakseen mulle kulttuuria. Typerä paradoksi.
Samaa efektiä mulle ei kuitenkaan tule kirjallisuuden, musiikin, elokuvan valokuvataiteen kanssa. Sekin on epäloogista. Siellähän "vaan esitetään" myös.
Mutta mullakin on ollut tapani nauttia teatterista. Luen näytelmiä. Pääasiassa klassikoita ja olen sillä tavalla niiden kanssa täysin mukana ja ilman sitä, että tuo on vaan esitys. Mulla on outo suhde teatterilaisiinkin. En ymmärrä niiden kieltä enkä sanastoa lainkaan. Aina kun ohjaajaa jotakin haastatellaan telkussa niin nolostun, kun ne puhuu, että "teoksessa tutkitaan" jne. Mitä hemmetin tutkimista??
No niin, tämä näin kebennyksenä taas.
Mä mietin meitä kun katselin eilen Perjantaita. Kerrankin. Siellähän oltiin kuin tässä blogissa. Se vaalea toimittaja siinä alussa, yes yes yes!
Tuli tunne että kyllä jotkut tajuukin, hah.
jope
Sitten vielä se että Rosa-rouvahan vahvisti jutuillaan täsmälleen sen mistä ihan joku päivä sitten kirjoitinkin. Me olemme aika ilmeisiä ja ennalta-arvattavia, koskee mua tietty myös.
PoistaPerjantaista vielä se että toimittaja Vahvanen esitti juuri ne täsmäkysymykset fem.puolueen ihmiselle, jotka pitikin esittää. Ricks olikin sitten täysiverinen aikalainen Rosan kanssa.
Se oli kuin demo tästä ajasta ja ihan ilman mitään kiehumisa. Tästä ajasta jonka "tutkimisesta" minä en enää tajua mitään. Huomenna sitten kai metsään jos tänään rannalle - ja juuri siksi. Ei tarvi tutkia aikaa.
jope
Fem.puolueen edustaja kieltämättä hallitsi asiansa hyvin ja suvereenisti, mutta olihan ne umpikujat joihin Vanhanen asiat ajoi ihan selviä. Kyllä se fiksuna naisena ne tajusi. Mutta tätä aikaa on taas vaihteeksi ideologiat millä hinnalla, vaikka tosiasioiden, tahansa.
Joo, pidin myös. Kunpa ihmiset vain myöntäisivät ristiriitsisuutensa ja umpukujansa ottaen haasteen rehellisesti vastaan, ne ei rasittais niin paljon. Feministien puheenjohtajakin olisi voinut sanoa, että biologia on varmasti jokin muuttuja sekin, mutta tehtävämme on tehdä kaikkemme, ettei sen mahdollinen vaikutus luo vääristynyttä rakennetta. Miksi noin on niiiiin vaikea sanoa? Kun puheenjohtaja korosti rakenteiden epätasa-arvoa, olisin kysyny nopeasti, onko burka yksityisasia. Ihan vain sen nähdäkseni vastaajan elekielen. Ja kun toinen puheenjohtaja piti sitä yksityisasiana...
Poistateeveestä tulee muuten just Paluu tulevaisuuteen. Pahus kun se on nasta elokuva.
Feministipuoleellahan on 3 puheenjohtajaa.
PoistaVääristyneitä rakenteita ei saakaan syntyä, mutta
Poistaj o s poika kasvaa ja haluaa kasvaa mieheksi ja tyttö naiseksi "vanhaan malliin" niin siitä ei saa tehdä ongelmaa. Koko ajattelutapa että on "perinteisiä" tai "vanhentuneita" roolimalleja on outo ja ahistava, koska haluamme hyväksyä tuhat erilaista tapaaa olla mies tai nainen, niin myös nuo mille annetaan negatiivinen väri, tulee olla hyväksyttyjä. Tietenkin kuitenkin niin etteivät ne, sen enempää kuin "uudetkaan" roolit synnytä sukupuolellisia pakkopaitoja.
Mutta uskon kuitenkin että useimmiten ihminen on omassa asiassaan eli omasta itsestään paras asiantuntija.
Kysymys feministisen puolueen nimestä oli hyvä.
Ajatusleikkinä toisin päin Maskuliinen Puolue tuntuisi ihan mahdottomalta, vaikka paljon olisi myös miesasiaa ajattevana kun työttömyys, rikollisuus, päihteet, asunnottomuus, kouluttautumattomuus, huonompi terveys jne. korostuu miehissä todella selvästi.
Saa nähdä kuinka kauan kestää se ruotsalaisten pakkotunnustus, että jokaisen oikeustoimikelpoisen miehen on sanottava ääneen olevansa feministi ellei halua olla persona non grata. Mielestäni se toinen toimittaja (R) oli jo siinä moodissa mukana. Kun sen keksii joku kopioida meillekin niin opportunismin markkinat alkavat silläkin saralla. Koputetaan puuta, mulla on tämän tyyppisissä asioissa ennenkin arvaukset osuneet kohdalleen.
Perjantaissa mua tosiaan huvitti myös sen toisen toimittajan vänkäävä ja ei joustava asenne, tai kysymykset, ja Ricksin täydellinen aikalaisuus.
Se oli hieno kuva tästä ajasta sekin, tahaton.
Olen jo pitkään pitänyt madvempuloita aikamme superaikalaisina, ne on kuin luotuja olemaan tässä ajassa. Tässä oli nyt vähän samaa, mutta ei tämä nyt niin vakavaa ole!
Joo, mainitsemasi leffa on hauska, tänään tuli myös Nosferatu joka sekin oli.
jope
Nosferatu on rautaa.
PoistaKissantappovideosta ei ole pitkä aasinsilta ihmisten tappamiseen, tai väkivallan demoamiseen, jos ajattelemme että Mäki halusi inhalla teoksellaan esittää rakenteellista väkivaltaa. Nyt siitä on puhuttu.
VastaaPoistaJäin miettimään juuri sitä äsken hesaria lukeneena: ja viime viikon keskustelua pressiklubissa jossa suomalaisia viisaita kertomassa, että on vain yksi ääripää, muistakaa se, älkää ajatelko muuta kuin lukua 1.
Nyt kun Göteborgissa synagogaan taas polttopulloja on Ruotsissa todettu sen sijaan selvästi, että Ruotsissa juutalaiset ovat k o l m e n eri suunnalta uhkaavan väkivallan kohteena. Äärioikeistolaiset natsit, äärivasemmisto ja radikaali-islam. Kaikki ovat toteuttaneet väkivaltaa juutalaisia kohtaan.
No, Suomessa pieni juutalaisvähemmistömme on saanut olla rauhassa ja voi täällä todella hyvin, mutta täsmälleen nuo kaikki kolme ryhmää ovat syyllistyneet muuhun väkivaltaan. Puukotuksia (useita kuolonuhreja), katuväkivaltaa (yksi kuollut), autopolttoja, pahoinpitelyjä...
Mutta silti meillä on virallisesti vain y k s i ääripää.
Ja pitää nyökytellä, kun joku sellaista esittää.
Itse en tarvinnut hesaria tuon edeltävän juutalaistilanteen tietämiseen. Mm. muutama vuosi sitten kun varasin hotellia Malmöstä netti heitti mut juutalaisten matkailusivustolle. Siellä kehotettiin Malmön suhteen olemaan varovainen juuri edellä mainituista syistä. Tekstin perässä tylyjä tapahtumia.
Helsingissä on yksi ainoa aseellisesti vartioitu ja panssariovin suojattu koulu.
Juha, tämä pohdintasi tuosta videosta tuottaa mussa nyt tälläistäkin. Voiko taiteessakin olla vain yksi ääripää, virallisen totuuden mukaan?
jope
Mä jatkan vieläkin (jos sopii; mulla ei kai ole sitä elämää tänä vl).
VastaaPoistaOlen nyt joitakin viikkoja tutustunut twitteriin. Ja lukenut muitakin kuin Trumpin surullisenkuuluisia lausahduksia. Naivisti olen kuvitellut, että T on erikoistapaus.
Mutta hjumala.
Luettuani merkittävien poliitikkojen, lukuisten julkisten toimittajien, taiteilijoiden, tv-hahmojen, valtion virkamiesten jne. twitteröintiä niin olen aika aseeton ja puulla päähän kumautettu.
En siis tarkoita että kokisin mitään sellaista, että kuinka ne voi olla tuota mieltä, mutta sitä kylläkin, että miten ne voi olla noin kärkkäitä, nenäkkäitä, vebaalisesti hyökkääviä - warum all that black stuff?
No, itsekin osaan kyllä sanoa kärjistetysti, mutta koen että jokin vuorovaikutus, hyväkin, täällä on vaikuttanut.
Lukemani aineston perusteella twitterissä lähinnä julistetaan, ei keskustella. Linkitetään lisää samamieltä. Se vaikuttaa sivusta seurattuna näytelmältä.
Ja tää koskee tietty monia eri suuntia, harva siellä näyttää kuuntelevan ketään toisenlaista.
Eli jos haluatte säilyttää fanituksenne johonkin omaan suosikkiinne, älkää missään nimessä menkö sen twitter-tilille.
Suosittelen vain tätä, viime tammikuussa hiljentynyttä:
https://twitter.com/karloveknausgr1?lang=en
Rikkoo twitterin pelisääntöjä, on hyvin henkilökohtainen ja ei-kommunikoiva. Viimeinen merkintä puunukesta salaperäinen.
Mutta summa summarum. Poliittis-filosofinen keskustelu näyttää yleisesti ottaen olevan aivan mahdotonta. Voisin kai itsekin sen lopettaa. Twitterissä ainakin vaikuttaa totalitäärinen mielipiteen muodostus, jossa jo omaksuttu vahvistaa itseään kumulatiivisesti ja kaikki vieras aines halutaan murskata. Tunnen että me täällä on oltu parempia tässä.
Huomenna mulla alkaa kiire taas, saan siis jonkinlaisen elämän takaisin.
Hyvää vl joka suuntaan Suomea.
jope
Jarkko Tontti muuten mukavasti huojutti tuota keskustelua. Kirjoitan postauksen...
PoistaJa kyllä taide voi olla ääripäistä. Sex and death on.
Poista